FC Santa Claus Juniorit piti kevätkokouksen 28.3. seuran toimistolla. Kokouksen alussa palkittiin ansioituneita seuran omia kasvatteja kunniapelaaja-maininnoin. Palkinnon on aiemmin saanut RoPS:n edustusjoukkueessa edelleen pelaava Simo Roiha ja nyt kunniamainintoja ja -merkkejä annettiin jopa viidelle ex-lynxiläiselle. Ainoastaan seuramme kasvattipelaajat, jotka ovat jatkaneet pelaajauraansa menestyksekkäästi vähintään maamme korkeimmalla sarjatasolla, ovat oikeutettuja palkintoon.

Palkintoja oli lunastamassa nuorekas kaarti. Palkintoja olivat jakamassa toiminnasta vastaava seurasihteeri Taru Romppainen, puheenjohtaja Jyrki Paukku, sekä varapuheenjohtaja Marko Autti.

Järjestyksessään toinen kunniapelaaja on Juho Hyvärinen, joka vakiinnutti viime kaudella Juha Malisen RoPS-kokoonpanossa paikkansa laitapuolustajana. Samalla tontilla Juho on häärinyt myös nuorisomaajoukkueissa ansiokkaasti – jopa niin ansiokkaasti, että Pohjois-Suomen piiri palkitsi Juhon aiemmin vuoden poikapelaajana.

Lynx- ja Santa-paidoissa perättäiset Puolen Suomen Liigan mestaruudet voittanut Hyvärinen ehti kotiutua maajoukkuekiireiltään juuri parahiksi, noutamaan kunniamainintaa. Juhlan aihetta nuorukaisella oli myös päivää aiemmin, kun hän tuli täysi-ikäiseksi.

Juhon isä, Ari Hyvärinen, joka toimi tiiviisti Millenium-joukkueen huoltajana, yltyi muistelemaan joukkueen taivalta.

– Se poikaporukka kerättiin kasaan ja yhteiskuvaan vielä kun pojat olivat tanssineet Wanhojentanssit. Jos poikien uraa vertaisi talon rakentamiseen, niin ainakin valu oli kunnossa, isä-Hyvärinen ylistää.

Kolmas kunniapelaajamme on Juhani Kangas, joka pelasi seurassa B-junioriksi asti ja ehti viettää näin ollen myös nimenvaihdoksen jälkeen yhden kauden FC Santa Claus Junioreiden riveissä. B-junioreista ”Juppe” jatkoi matkaansa Rovaniemen Palloseuraan, jonka edustusjoukkueessa nuori maalivahti teki viime kaudella debyyttinsä. Kangas kertoo nykyisen valmennuksen RoPS:ssa olevan taktista.

– Paljon käydään videopalavereita, hän selventää.

Pituus ja ulottuvuus ovat olleet Kankaalle aina maalivahtina toimimista helpottavia tekijöitä, mutta on myös eräs asia, josta mies on juniorivuosiltaan erityisen kiitollinen.

– Lynxissä ja Santassa sain aikanaan harjoitella paljon jalalla pelaamista ja siitä on kyllä ollut hyötyä, hyökkääjänäkin viihtynyt veskari muistelee.

Parhaat muistot pelaajauralta löytyvät turnausreissuilta: Kokkola Cupista, Las Vegasista ja Göteborgista. Nuorille maalivahdeille Juppe antaa vinkiksi yksinkertaisesti: jaksakaa treenata paljon.

Neljäs kunniapelaaja, Jarkko Luiro, siirtyi Rovaniemen Palloseuraan yläasteen koittaessa. Hän muistelee Kankaan tapaan turnausreissuja, erityisesti Dana Cupia, Lynx-paidassa lämmöllä. Nykyisestä edustusjoukkuetoiminnasta RoPS:ssa ”Luigi” on niin ikään samaa mieltä Kankaan kanssa.

– Valmentaja kertoo videoiden avulla ja treeneissä hyvin tarkkaan, mitä hän meiltä pelaajilta odottaa.

Huippupelaajia myös naisten liigassa

Toinenkin maalivahti saatiin kunniapelaajien joukkoon, kun Ida-Sofia Helppikangas nimettiin järjestysnumerolla 5. Naisten liigassa useita otteluita menestyksekkäästi torjunut Helppikangas pelaa nykyään TiPS:ssa ja HPS:ssa, eikä kiireiltään päässyt Rovaniemelle noutamaan palkintoaan, mutta kunniataulu luovutetaan hänelle heti mahdollisuuden tullen. Helsingin Jalkapalloklubiakin edustanut Helppikangas pelasi juniorivuosinaan myös vuotta vanhempien tyttöjen joukkueessa Lynx-paidassa.

Kunniakaartia täydensi Sanna Ylianttila, joka järjestysnumero kunniapelaajana on luonnollisestikin 6. Ylianttila on solminut sopimuksen Oululaisen ONS:n liigajoukkueen kanssa, mutta ikävä polvivamma pitää hänet sivussa pitkään.

– Harmittaa hirveästi, kun kausikin olisi alkanut pian, Ylianttila toteaa vakavana. Tuttu hymy palaa kuitenkin pian kasvoille, kun puhe kääntyy hänen nuoruusvuosiinsa ja harjoitteluun.

– Olin Ounashallilla lähes aina. Kävin nuorena myös B-poikien treeneissä aina kun valmentajana silloin toiminut Ari Koski päästi minut. Kävin myös RoPS:n poikien reeneissä. Kävin aina kysymässä, ”saako tulla”, useita maaotteluita sekä liigakamppailuita urallaan pelannut Ylianttila vinkkaa nuorille tyttöpelaajille.

Ylianttila sai kutsun myös kasvattajaseuransa tyttöjoukkueiden treeneihin, kunhan eturistisiteen kuntoutus on saatu loppusuoralle.

Saarenkylän kenttä ja Nappulaliiga

Sieltä ovat nämäkin pelaajat aikanaan ponnistaneet. Terävänä muistissa olevia omia nappulailtojaan nuoret ehtivät kertaamaan kahvikupposten äärellä. Parhaita nappulamuistoja kysyttäessä hymyt nousevat palkittujen kasvoille.

– Maanantain treenit ja keskiviikon pelit, Hyvärinen hymyilee.

– Pelasin poikien kanssa jo ihan pienenä, sillä tytöille ei ollut silloin vielä joukkueita. Sitten kun sellainen tuli, olivat ne tytöt kolme vuotta minua vanhempia, Ylianttila kertaa innoissaan.

Nappulaliiga alkaa jälleen toukokuussa ja osallistujia sekä tyttöjen että poikien joukkueisiin otetaan vastaan. Tuttuun tyyliin meillä pelataan joka viikko. FC Santa Claus Junioreiden Nappulaliigatapahtuma Saarenkylän kentällä on parhaiden nappulamuistojen ja kunniapelaajien koti – nyt ja tulevaisuudessa.